Kantoliina on meillä noussut vauvatarvikkeeksi numero yksi. Tyyppi painaa jo yli kuusi kiloa, eikä sitä ole kiva roikotella loputtomiin yhdellä kädellä. Kantoliinassa lapsi viihtyy aina. Kotona liina on kätevä, kun pitää saada jotain tehtyä - ruokaa, siivoamista, ompelua, pyykkien ripustamista. Vauva viihtyy liinassa ja näkee sieltä mitä tapahtuu. Tyyppi on luonteeltaan utelias ja vaatii päästä pystyyn näkemään maailmaa. Ihan ensi alkuun kantoliinan sitominen tuntui vaikealta, mutta kun muutaman kerran harjoitteli, alkoi sitominen onnistua käden käänteessä. Ja yksi sidonta riittää. Kuvassa näkyy sidonta nimeltä perusX tai kietaisuristi, jos olen oikein ymmärtänyt.
 |
| Lapsi lähellä, kädet vapaina |
Erityisen kätevä liina on ihmisten ilmoilla. Liinassa vauva on tallessa ja turvassa ja lämpimässä, ja yleensä hiljaa. Liinan avulla saa kädet vapaiksi esimerkiksi ruokapöydässä tai sitä tarjotinta kantaessa. Kaupungilla liinan kanssa mahtuu kaupan hyllyjen väliin tosi paljon paremmin kuin isojen yhdistelmävaunujen kanssa. Ja liinasta lapsi näkee ympärilleen, toisin kuin niistä vaunuista. Ja sitten taas toisaalta, kun lasta alkaa väsyttää, nukkuu hän sujuvasti liinassa. Pieni tuhisija kantoliinassa on kyllä ihan enstex söpö. Lisäksi liinassa vauva on tosi lähellä ja jotenkin suojeltavissa, vanhemman alkukantainen suojeluvaisto tykkää tästä.
Ymmärtääkseni kantoliina on noin tuhat kertaa ergonomisempi kuin rintareppu, siis sellainen, jossa vauva kulkee kasvot menosuuntaan. Vauvan selkä on vielä luonnostaan kaarella, eikä sitä ole hyvä pakottaa suoraksi, niinkuin rintarepussa tapahtuu. Liina tukee lapsen selkää koko matkalta. Itsekin luulin aiemmin, ettei lapsi näe kantoliinasta mihinkään. Olin väärässä. Liina tuntuu antavan lapselle aika paljon valtaa siihen, tähystääkö ympärilleen vai painaako päänsä liinan suojiin. Liina tuntuu hyvältä myös kantajasta; varsinkin tukevammat sidonnat ovat todella tukevia, kun lapsen paino jakautuu koko selälle ja myös vyötärölle.
Meille on kertynyt jo läjä kantoliinoja. Niitä on vaikka miten monenlaisia, tavallisimmat variaatiot ovat ehkä pitkä trikoinen, pitkä kudottu ja rengasliina. Meillä ei ole rengasliinaan löytynyt hyvää kantoasentoa ollenkaan. Trikoisella liinalla oli hyvä opetella pienen vauvan kanssa, mutta kyllä tuo kudottu on tukevampi kuin se trikoinen. Lisäksi meillä on vielä neliöliina, joka odottelee selässäkanto-aikoja. Neliöliina on kantorepun ja kantoliinan välimuoto, ikään kuin muotoon ommeltu kantoliina. Kannoin tovin erästä parivuotiasta sukulaislasta siinä, ja se sujui hyvin. Monihan ajattelee ettei jotain kaksivuotiasta enää jaksa kantaa. Minä ajattelen, että kun tuollainen "apureppuselkä" on saatavilla, uskaltaa pienen lapsen kanssa lähteä pitemmällekin kävelylle metsään.
Ja nyt julkaisen kirjoitukseni, vaikken keksi mitään nasevaa lopetuslausetta.
