Mikä tahansa on kaunista, kun se kuvataan tarpeeksi hyvällä kameralla, sopivasti rajaten ja vähän värejä nostalgisiksi tuunaten. Blogeissahan pääsee esittelemään elämäänsä sellaisena, kuin toivoisi sen olevan. Ihan oikeasti mä luulen, että (valokuva)blogeja pitää lukea nykyisin kuin asuntomyynti-ilmoituksia.
Tähän tyyliin:
Tunnelmallisia värisävyjä. (Lampunjalkaan kuivumaan ripustetut vaippaimut ja pesupähkinäsukka)
Ihanan iloisia värejä, tui tui. (Aivan käsittämättömän karsea tavarakasa hoitopöydän vieressä, alimpana jouluna aloitettu palapeli, jonka paloista on varmaan jo puolet mennyt imuriin. Oikeasti, se aloitettu palapeli on tuossa alla. Tänään aamulla vauva pissasi kaaressa tuon kasan päälle.)
Söpö halirätti söpöllä leikkialustalla. (Molemmissa noin puoli litraa pissaa)
Aikaa parisuhteelle-illan jälkiä. (Roskia ja tiskejä. Taustalla liki tyhjä kasvovesipullo, jonka olis voinu heittää pois jo viime vuonna.)
Tunnelmallinen parisuhdehetki. (Puolison parransänki seepiaksi väritettynä)
Italialainen pizza-alusta. (Kolme päivää tiskipöydällä lojunut leikkuulauta)
Auvoinen maisemakuva. (Leipäkaukalon alimmista pusseista löytyvät leivät ovat tainneet evoluutioitua jo yhdyskunnan tasolle)
Mutta oikeasti, omakin elämä näyttää vielä todellisuuttakin paremmalta, kun sitä katsoo digijärkkärin läpi. Minusta on vain hyvä asia, että elämästä saa näin helpolla kaunista ja tunnelmallista. Pitää vaan muistaa, ettei liikaa kateellistu muiden kuvia katsellessa.
Joskus olis kyllä kiva tietää, minkälaisessa sotkussa ihmiset oikeasti elämäänsä elävät. Lapsiperheessähän yllätysvieraiden soittaessa siivotaan apinan raivolla puoli tuntia ja sitten pahoitellaan, kun ei yhtään ehditty siivota. Ja vieraat uskovat.
