Heipsan hei!
Aikaa on vierähtänyt, mutta sellainen päivitys pitää tulla laittamaan, että töissäkäynti sujuu.
On kiva käydä töissä. Lapsi on isänsä kanssa kotona ja molemmat silminnähden pitävät ratkaisusta. Itsestäni tuntuu siltä, että aikani on paremmin käytössä. Kotona ollessa jäi liikaa tyhjää aikaa. Nyt on keskimäärin hyvä. Huonoja päiviä toki mahtuu väliin, kun ketään ei huvita mikään. Ne ovat kuitenkin harvinaisia.
Lapsi täyttää kohta vuoden. Hän kävelee jo muutamia askelia kerrallaan ja sanoo äiti, isä ja satunnaisia muita sanoja. Imetän edelleen, eikä minulla ole minkään näköistä aikomusta lopettaa. Yli 12h poissaoloille pitää ottaa pumppu mukaan. Kymmenkuisena lapsi alkoi saada korviketta, en ole jaksanut enää pumpata lyhyitä poissaoloja varten. Imetän edelleen öisin, yleensä kaksi kertaa yön aikana. Silti koen saavani jopa enemmän lepoa kuin ennen. En ole ollenkaan väsynyt päivisin, kun lapsi yöllä vain syö ja nukkuu uudestaan.
En juurikaan enää lusmuile töissä. Sen ajan, jonka työpaikalla vietän, käytän hyödykseni. Ja olen julmetun tehokas!
Meillä edelleenkin kestovaippaillaan, sormiruokaillaan ja kannetaan lasta. Kantoliina vaihtui kymmenen kilon paukkuessa ergonomiseen kantoreppuun.
