Olin henkisesti varautunut siihen, että lapsen saaminen vie minut jaksamiseni ja olemiseni äärirajoille ja yli. Tämä erityisesti univelan ja huonon nukkumisen takia. Unen puutteen mukana kaatuu kaikki. Olin varautunut siihen, että ehkä kuuden vuoden päästä saan taas nukkua 6h yhtäjaksoisesti.
Sulopalleromme nukkuukin niin söpösti. |
No, miten kävi? Lapsi on alusta asti nukkunut yöt läpeensä. Ei nyt heräämättä, mutta niin, että herää, syö, ja nukahtaa uudelleen. Ihan alussa nukuttiin kahden tunnin pätkissä, sitten eka pätkä venyi kolmeen, ja minä ajattelin, että kyllähän tällä meiningillä jaksaa!
Saan nukahdettua heti uudestaan, välillä vielä kun vauva syö. Ja nyt se ensimmäinen unipätkä on yleensä vähintään 4 tuntia, pari kertaa se on ollut 6 tuntia. Että kuudella vuodella heitti mun arvaus siitä, milloin taas saan nukkua 6h putkeen. Arvata saattaa, että meillä menee muutenkin hyvin. Kun saa nukkua, on voimavaroja elääkin.
Tyyppi on perinyt mun unenlahjat, nukahtaa helposti ja herää hyvällä tuulella, eikä herää helposti ääniin tms. Ennen kaikkea on siis ihan lapsen itsensä ansiota, että hän nukkuu hyvin. Nykyiset tutkijatkin ovat muuten alkaneet ottaa huomioon, että lapsi ei ole tabula rasa, vaan syntyy tietyn luonteisena ja vaikuttaa aktiivisesti itsekin suhteeseen, joka syntyy lapsen ja hoitajan välille. Tiedostan, että hyvät yöunemme johtuvat ennen kaikkea lapsen hyvistä unenlahjoista. Aiheesta muuten hyvä teksti. On aika hienoa, ettei enää väitetä jokaisen lapsen reagoivan samalla tavalla kaikkeen.
Olen kuitenkin myös pohtinut, että meillä on muutamia asioita, jotka ehkä ovat edesauttaneet hyviä yöunia. Ensinnäkin ja ehkä tärkeimmäksi, alusta asti on tehty selkeä ero yön ja päivän välille. Meillä raikaavat päivisin elämän äänet; puhetta, musiikkia, imuri, telkkari, jne. Öisin taas on hämärää, en puhu Vauvalle mitään, enkä vaihda vaippaa. Tästä viimeisestä on varmasti eroavia mielipiteitä, mutta totta se vaan on - tyypiltä ei ole koskaan vaihdettu vaippaa yöllä. Ikinä. Tähän myös rohkaistiin synnärillä. Ja kun kerran lapsi nukkuu tyytyväisenä, miksi herättäisin hänet vaipanvaihdolla?
Eräs parhaista vauvanhoitovinkeistä jonka olen saanut, oli: "ei sitä vaippaa vanhemman takia vaihdeta", eli jos vauvan iho on hyvä ja vauva nukkuu tyytyväisenä, ei tarvetta vaipanvaihdolle selvästikään ole. Tiedä sitten mikä on muna ja mikä kana, mutta aika pienenä vauva ei enää kakannut yöllä eikä pissaakaan alkuyöstä. 10h yön päällä ollut vaippa on usein kuivempi aamulla, kuin päivällä pitkien päikkäreiden ajaksi jäänyt vaippa.
Toinen vauvan nukkumiseen mahdollisesti vaikuttava tekijä on hänen sänkynsä.
Tyypillä on tällainen vauvan riippumatto, jossa selkä pysyy luonnollisen pyöreänä selälläänkin nukkuessa. Lisäksi, kun Vauva havahtuu ja liikkuu, tuudittaa riippumaton liike hänet takaisin uneen. Joillakin koliikki on helpottunut tässä nukuttamisen myötä; meillä siinä on nukuttu hyvin synnäriltä tultua asti. Voihan olla, että tyyppi nukkuisi yhtä hyvin ihan missä vain. No, ainakin tässä riippumatossa hän viihtyy. Ja ekoina viikkoina kotona laskin usein täysin pirteän vauvan tuohon riippumattoon ja heiluttelin mattoa puoliunissani.
Vauva nukahtaa useimmiten syliin tai suoraan tuohon riippumattoon. Siinä hän sitten nukkuu, kunnes herää syömään tai minä herään ja nostan hänet rinnalle. Kyllä; yksi suurimpia oivalluksiani oli, ettei minun tarvitse valveilla odottaa, milloin lapsi ehkä havahtuu. Jos herään esim. vessaan ja lapsen edellisestä syömisestä on jo kolme tuntia, annan maitoa. Ja tästä päästäänkin kolmanteen öitä helpottavaan asiaan, perhepetiin. Syötän yöllä makuullani pimeässä. Ensin laitoin yölampun päälle; nykyään tähtään rinnanpään vauvan suuhun varhojen raosta kajastavan katuvalaistuksen turvin. Ja siinä sitten nukumme loppuyön vierekkäin. Välillä nukahdan ennen vauvaa ja havahdun jokusen tunnin kuluttua, kun hän hamuaa taas. En keskimäärin rasitu tällaisesta yösyötöstä enempää kuin ennen vauvaa tekemistäni öisistä vessareissuista. En todellakaan jaksa yrittää pysyä hereillä, kunnes vauva on syönyt, ja sitten vielä nousta sängystä hilaamaan tyyppiä omaansa.
Sitä paitsi, on niin ihkua nukkua napa toisen napaa vasten. Ja onpa sitä tutkittukin, että äidin vieressä nukkuessa vauva on ehkä hitusen suojemmassa kätkytkuolemalta, kun hengitys ja sydämenlyönnit rytmittyvät äidin rytmeihin. Vauva varmasti tykkää läheisyydestä. Ja ilmeisesti vierekkäin nukkuessa myös unirytmit menee yksiin, niin ettei äitiä väsytä vauvan herättäessä syötölle. Aamuisin on myös ihan yli-ihkua, kun koko perhe herää samasta pedistä ja se peti on niin kovin täynnä rakkautta ja hellyyttä. Tämä kaikki siis ihmiseltä, joka oli liki varma, ettei halua eikä pysty nukkumaan vauvan vieressä.
Olen kuitenkin myös pohtinut, että meillä on muutamia asioita, jotka ehkä ovat edesauttaneet hyviä yöunia. Ensinnäkin ja ehkä tärkeimmäksi, alusta asti on tehty selkeä ero yön ja päivän välille. Meillä raikaavat päivisin elämän äänet; puhetta, musiikkia, imuri, telkkari, jne. Öisin taas on hämärää, en puhu Vauvalle mitään, enkä vaihda vaippaa. Tästä viimeisestä on varmasti eroavia mielipiteitä, mutta totta se vaan on - tyypiltä ei ole koskaan vaihdettu vaippaa yöllä. Ikinä. Tähän myös rohkaistiin synnärillä. Ja kun kerran lapsi nukkuu tyytyväisenä, miksi herättäisin hänet vaipanvaihdolla?
Eräs parhaista vauvanhoitovinkeistä jonka olen saanut, oli: "ei sitä vaippaa vanhemman takia vaihdeta", eli jos vauvan iho on hyvä ja vauva nukkuu tyytyväisenä, ei tarvetta vaipanvaihdolle selvästikään ole. Tiedä sitten mikä on muna ja mikä kana, mutta aika pienenä vauva ei enää kakannut yöllä eikä pissaakaan alkuyöstä. 10h yön päällä ollut vaippa on usein kuivempi aamulla, kuin päivällä pitkien päikkäreiden ajaksi jäänyt vaippa.
Toinen vauvan nukkumiseen mahdollisesti vaikuttava tekijä on hänen sänkynsä.
Amazonas Koala-riippumatto telineineen. Kuva pöllitty pientenparhaaksi.fi-sivulta. |
Vauva nukahtaa useimmiten syliin tai suoraan tuohon riippumattoon. Siinä hän sitten nukkuu, kunnes herää syömään tai minä herään ja nostan hänet rinnalle. Kyllä; yksi suurimpia oivalluksiani oli, ettei minun tarvitse valveilla odottaa, milloin lapsi ehkä havahtuu. Jos herään esim. vessaan ja lapsen edellisestä syömisestä on jo kolme tuntia, annan maitoa. Ja tästä päästäänkin kolmanteen öitä helpottavaan asiaan, perhepetiin. Syötän yöllä makuullani pimeässä. Ensin laitoin yölampun päälle; nykyään tähtään rinnanpään vauvan suuhun varhojen raosta kajastavan katuvalaistuksen turvin. Ja siinä sitten nukumme loppuyön vierekkäin. Välillä nukahdan ennen vauvaa ja havahdun jokusen tunnin kuluttua, kun hän hamuaa taas. En keskimäärin rasitu tällaisesta yösyötöstä enempää kuin ennen vauvaa tekemistäni öisistä vessareissuista. En todellakaan jaksa yrittää pysyä hereillä, kunnes vauva on syönyt, ja sitten vielä nousta sängystä hilaamaan tyyppiä omaansa.
Sitä paitsi, on niin ihkua nukkua napa toisen napaa vasten. Ja onpa sitä tutkittukin, että äidin vieressä nukkuessa vauva on ehkä hitusen suojemmassa kätkytkuolemalta, kun hengitys ja sydämenlyönnit rytmittyvät äidin rytmeihin. Vauva varmasti tykkää läheisyydestä. Ja ilmeisesti vierekkäin nukkuessa myös unirytmit menee yksiin, niin ettei äitiä väsytä vauvan herättäessä syötölle. Aamuisin on myös ihan yli-ihkua, kun koko perhe herää samasta pedistä ja se peti on niin kovin täynnä rakkautta ja hellyyttä. Tämä kaikki siis ihmiseltä, joka oli liki varma, ettei halua eikä pysty nukkumaan vauvan vieressä.