Parhautta on tää arkinen elämä. Ihan randomisti, esimerkiksi:
 |
| Lelusta kiinni |
Kun herää Vauvan heilumiseen kainalossa ja saa ison aamuhymyn. Kun tajuaa, että kirjastosta saa pikkuvauvojen kuvakirjoja ja lukee sellaista lapselle ekaa kertaa. Kun Vauva aamulla pissaa lavuaariin. Kun Vauva on ollut Puolison kanssa kotona neljä tuntia kaksin ja niillä on mennyt kaikki hyvin. Ja että sen neljän tunnin jälkeen tahdon vain pidellä Vauvaa, kun oli jo ikävä. Kun Vauva on kiinnostunut ympäristöstään ja tuijottelee ikkunasta ulos. Kun mä yritän sitoa Vauvaa liinalla selkään, siitä ei tule mitään, mutta Vauva vaan nauraa.
Muiden kehut ja ihastelut - onpa se kaunis, onpa se tyytyväinen, onpa se rauhallinen. Vauvakirjan täyttäminen kuvin ja tekstein - tyyppi on jo kasvanut ja kehittynyt niin! Kun Vauva oppii jotain uutta - tarttumaan leluun, kääntymään ympäri. Kun tiedän, mikä hätä tyypillä on ja osaan auttaa. Kun Vauva hymyilee minut nähdessään. Viime päivinä Vauvaa on alkanut naurattaa poskipusut.
Vauva nukahtaa liinaan ja nukkuu siinä tuhisten. Puolison höpötys Vauvalle. Vaunulenkki, kun Vauva ensin tuijottelee pientä lelua ja aikanaan nukahtaa ja me aikuiset keskustelemme. Ja ne pienet varpaat, jotka ovat ihan kuin omani.
Mä tiesin etukäteen, että vauvaa ei aina tekisi mieli hoitaa ja hermo on tiukalla, kun se itkeskelee. Kukaan ei ollut kertonut, että vauvan kanssa voi olla ihanaa ja miten onnellista aikaa tää voi olla!
